Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ADHD on melko yleinen oireyhtymä jota tunnistetaan väestöllä yhä enemmän, mutta edelleen se tunnetaan huonosti. ADHD:hen liittyy myös paljon ennakkoluuloja.
ADHD on neuropsykiatrinen häiriö, joka sisältää muun muassa seuraavat oireet: vaikeus keskittyä, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Ruotsalaisen psykiatrian ylilääkärin Anders Hansenin mukaan ADHD on yksi yleistyneimmistä yksittäisistä diagnooseista.
Joskus myös puhutaan ADD:stä. Kyseessä ADHD:n muoto, jossa henkilöllä on vaikeuksia tarkkaavaisuuden kanssa mutta ylivilkkausoireet puuttuvat. Käypä hoito -suosituksessa ehdotetaan, että tarkkaavaisuushäiriöiden eri muodoista käytettäisiin nykyisin vain nimitystä ADHD.
ADHD ei ole yhteydessä älykkyyteen, vaan kyseessä on neuropsykiatrinen ominaisuus, joka liittyy aivojen välittäjäaineiden poikkeavaan toimintaan.
Miten ADHD todetaan?
ADHD:n diagnosointi perustuu kansainvälisesti sovittuihin kriteereihin. Diagnoosi edellyttää impulsiivisuudesta ja tarkkaavaisuushäiriöstä johtuvia merkittäviä ongelmia elämän eri osa-alueilla. Diagnoosia epäillessään lääkäri muun muassa etsii potilaasta tarkkaamattomuus- ja hyperaktiivisuusoireita. Kun merkittävästi haittaavia oireita on tietty vähimmäismäärä, ne ovat alkaneet lapsuudessa eivätkä ne selity millään muulla häiriöllä, saattaa lääkäri antaa diagnoosin. Diagnoosin kannalta olennaista on, etteivät oireet selity toisella sairaudella. Huolellinen diagnosointi on tärkeää, sillä moniin psyykkisiin häiriöihin voi liittyä adhd:n kaltaisia oireita. Toisaalta monella adhd-oireisella on myös muita samanaikaisia psykiatrisia sairauksia.
Vaikka ADHD tuo elämään erilaisia haasteita, liittyy siihen myös paljon hyvää. ADHDsta, näiden eritysipiirteiden tunnistamisesta ja siitä, miten voit kääntä ne voimavaroiksesi voit lukea enemmän 2.1.2021 julkaistusta kirjastani Supervoimani ADHD.
ADHD ja liitännäisoireet
On hyvä tiedostaa, että ADHD:hen liittyy myös erilaisia liitännäisoireita. Yleisiä ovat erilaiset oppimisvaikeudet ja unihäiriöt. Monella ADHD-aikuisella saattaa myös esiintyä mielialahäiriöitä kuten masennusta, ahdistuneisuutta, päihdeongelmia sekä häiriöitä persoonallisuudessa (persoonallisuushäiriö). Myös syömishäiriöillä ADHD:lla on havaittu yhteys.
Neuropsykiatriset häiriöt, kuten Touretten oireyhtymä sekä autismikirjon häiriö, ovat tyypillisiä liitännäishäiriöitä. Touretten oireyhtymä usein lapsuudessa tai nuoruudessa ja sen tunnusomainen piirre ovat tic-oireet. Myös pakko-oireita saattaa ilmetä.
Uusimmat tautiluokitukset eivät enää erottele eri autismikirjon häiriöitä omiksi diagnooseikseen.
Niinpä esimerkiksi Aspergerin oireyhtymä, katsotaan nykyisin osaksi laajaa autismikirjoa. Autismikirjon oireet ovat kirjavia kuten nimi kuvaakin: haasteet painottuvat sosiaalisen vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon. Tyypillistä oireiselle on tarve toimia kaavamaisesti, tiettyjen käytösmallien mukaan. Aistiyliherkkyydet ovat yleisiä. Henkilö, jolla on autismikirjon oireita, kokee usein haastavana ymmärtää miltä toisista tuntuu ja mitä he ajattelevat. Hänen voi olla myös olla vaikea tietää, mitä häneltä odotetaan ja miten eri tilanteissa olisi suotava toimia. Autismikirjoon liittyy myös vahvuuksia, kuten hyvä yksityiskohtien havaitseminen ja keskittymiskyky erityisiin kiinnostuksen kohteisiin.
Maarit Virta ja Anita Salakari, kummatkin mm. neuropsykologian erikoispsykologeja, määrittelevät ADHD aikuisen selviytymisopaassa liitännäisoireet ja liitännäishäiriöt seuraavasti: liitännäisoireet = oireita tai vaikeuksia, jotka esiintyvät jonkin sairauden tai oireyhtymän kanssa useammin kuin ihmisillä keskimäärin. Liitännäishäiriöt eli samanaikaishäiriöt tarkoittavat samaa, mutta ovat diagnosoitavissa olevia sairauksia.
Onko sinulla tai läheiselläsi ADHD?
Olen kirjoittanut kiitosta saaneen kirjan Supervoimani ADHD . Kirjassa on harjoituksia sekä myös käytännönläheisiä vinkkejä arjenhallintaan.
Lue lisää tästä >
Voisiko joku hyötyä kirjoitukseni sisällöstä? Jos, olen kiitollinen jos jaat sitä eteenpäin.